keskiviikko 2. elokuuta 2017

Taistellen takaisin elämään

Työpäiviä ei ole enää montaa jäljellä. Olen aloittanut monia kirjoja ja osan kuunnellut loppuunkin. Alkukesästä kuuntelin useita kirjoja, joiden päähenkilö/päähenkilön läheinen oli sairastunut/kuollut/loukkaantunut. Tositarinoihin perustuvien kirjojen huono puoli on, että loukkaantumisen/sairastumisen/kuoleman tietää jo etukäteen ja kirjan alkuosan ajan yleensä odotin, että milloin onnettomuus tapahtuu. Kirjojen hyviä puolia on, että ne antavat perspektiiviä omaan elämään. Vaikka itse onnettomuus on yksilöllinen, kirjoittajat monesti pohtivat sen vaikutuksia omiin perhe- ja ystävyyssuhteisiinsa. Minulla lukijana tulee peilattua esimerkiksi omia ihmissuhteitani kirjoittajien tilanteisiin. Alla esiteltyjen kirjojen jälkeen olen siirtynyt kevyempiin romaaneihin.

Alkukesän "sairauskertomuksia" olivat aiemmassa postauksessa esitellyn Paul Kalanithin kirjan lisäksi:

1. Pekka Hyysalo: Fight back - toinen mahdollisuus
Tämä oli aivan loistava ja suosittelen jokaiselle. Kirja on niin hyvin kirjoitettu, että epäilin sitä lukiessani, että Pekalla on ollut apuna ammattilaiskirjoittaja. En kuitenkaan löytänyt mainintaa sellaisesta eli ilmeisesti Pekka on kirjoittanut kirjan kokonaan itse.
Pekka on minun ikäiseni (s.1990) entinen freestyle-laskija, joka sai vakavan aivovamman lasketteluonnettomuudessa. Kirja kertoo Pekan intohimosta lasketteluun, ja sitten taistelusta takaisin itsenäiseen elämään vastoin kaikkia ennusteita. Pekka taisteli ja jatkaa taistelua edelleen. Kirja on huumorintajuinen ja liikuttava.
Jos Pekan tarina ei ole sinulle tuttu, voit katsoa alkupalaksi youtubesta pätkän, jossa Pekka oli Jari Sarasvuon haastateltavana neljä vuotta sitten. "Rokotus itsesääliä vastaan", sanoo Sarasvuo ja minä olen samaa mieltä. Varaa nenäliinoja viereen, jos olet liikuttuvaa sorttia.


2. Katie Piper: Beautiful
Katien tarina ei tullut minua niin lähelle, kuin Pekan. Ehkä koska kirja oli ensimmäinen, jonka kuuntelin englanniksi. Ehkä koska entisen mallin elämä on melko erilainen kuin omani; vaikka kyseessä on nuori nainen, juuri muuta yhteistä meillä ei ehkä olekaan. Tämäkin kirja oli kuitenkin koskettava kertomus selviytymisestä.

3. Tom Malmquist: I varje ögonblick är vi fortfarande vid liv
Kirja olisi ollut Bookbeatissa suomeksi e-kirjana, mutta äänikirjana vain ruotsiksi. Tässä kirjassa kyse on läheisen sairastumisesta ja kuolemasta. Vaikka kirja on näistä kolmesta ainoa, jossa henkilö kuolee, en liikuttunut sitä kuunnellessani. Kirja tuntuikin paljolti mekaaniselta kuvaukselta tapahtumista. Myös monia keskusteluja kuvataan sanatarkasti, jopa puuduttavasti. Tarkkojen kuvausten ansiosta henkilöt tulevat kuitenkin loppua kohti elävämmän tuntuisiksi, vaikka heidän tuntemuksiaan, olemustaan ja ajatuksiaan ei juuri kuvata. Tarina on koskettava ja ansaitsee tulla kerrotuksi, vaikka kirjalliset ansiot eivät ole suuret.

Tässä blogini ensimmäinen ja viimeinen "asukuva". Tuin Pekan Fight back -projektia tilaamalla pipon.
PS. Pekka Hyysalon onnettomuutta en nyt sensuroinut. Jos haluat lukea jommankumman jälkimmäisistä kirjoista siten, että et tiedä, mitä tapahtuu, älä lue takakansia, koska kirjat spoilaantuvat pahasti.

Ei kommentteja: