Sydämenlyöntejä ja akvarelleja

Haluaisin kuunnella kesän aikana myös romaaneja asiaohjelmien ja elämänkertojen lisäksi. Äänikirjavalikoima on kuitenkin rajallinen ja olen etsinyt romaaneja Bookbeat-sovelluksesta melko hakuammunnalla.

Ensimmäinen kuuntelemani romaani oli Jan-Philipp Sendkerin Sydämenlyönneissä ikuisuus. Tarinassa amerikkalainen Julia lähtee isänsä kotimaahan Burmaan etsimään isäänsä. Burmassa hän kuulee isänsä 20 ensimmäisestä elinvuodesta, joista hän ei ollut kertonut mitään perheelleen Amerikassa.

Tarina ei ole aivan realistinen vaan sisältää pikemminkin sadun aineksia. Tunnelma on lempeä.

Kirjan tunnelma on kaunis ja kuuntelin kirjaa mielelläni. Kuitenkaan tällaiset "aikuisten sadut" eivät ole erityisesti suosikkejani. Jotta pitäisin maagisista piirteistä, kerronnan pitää olla todella hyvää. Esimerkiksi Joanne Harrisin kirjojen (Pieni suklaapuoti, Appelsiinin tuoksua jne.) maagiset piirteet eivät minua häiritse, koska kerronta on niin kaunista ja juoni kuitenkin kiinnostava ja henkilöt todentuntuisia. Sydämenlyönneissä ikuisuus -kirjassa sen sijaan henkilötkin ovat liian satumaisia, eikä juonikaan ole kovin ihmeellinen.

Annoin kirjalle sovelluksessa kolme tähteä viidestä.

Toinen kuuntelemani romaani oli Jukka Viikilän viime vuonna Finlandia-palkinnon saanut Akvarelleja Engelin kaupungista. Kuuntelin tätä lomittain muiden kirjojen kanssa, koska kirja on päiväkirjamuotoinen ja päiväkirjamerkinnät ovat nimen mukaisesti akvarellimaisia maalailuja eivätkä niinkään kronologista tarinan kulkua. Aluksi pidin kirjaa hiukan tylsänä, mutta loppua kohti pääsin paremmin tunnelmaan mukaan.
1800-luvun alkupuoliskolle sijoittuvassa kirjassa saksalainen C. L. Engel kuvaa vuosia, joina hän saapui Helsinkiin perheensä kanssa, saatuaan tehtäväkseen piirtää Suomen uuden pääkaupungin. Suunnitellun kuuden vuoden sijaan Engel jäi Suomeen loppuelämäkseen. Oli kiinnostavaa lukea Helsingin tuttujen maamerkkien, erityisesti Senaatintorin ympäristön synnystä.
Annoin kirjalle neljä tähteä.

Nauti matkasta, oli päämäärä mikä tahansa. (Paul Kalanithi: When breath becomes air)

Kuuntelen äänikirjoja Bookbeat-sovelluksella. Yleensä sinne saa kahden viikon ilmaisen kokeilujakson. Sen jälkeen käyttö maksaa kai 16,90 kuukaudessa. Luulen että ainakin kesätyön ajan voisin olla valmis maksamaankin äänikirjoista. Sovelluksessa on myös paljon e-kirjoja.

Ensimmäinen kuuntelemani kirja oli kirurgi Bernie S. Siegelin Love, Medicine and Miracles. Kirja kertoo poikkeuksellisista potilaista, siitä, kuinka "lääketieteellisiä ihmeitä" tapahtuu. Jostain syystä kirja tuntui kuitenkin melko yhdentekevältä eikä ollut lainkaan mieleenpainuva.

Sen sijaan toinen kuuntelemani kirja oli jo kiinnostavampi. Kyseessä oli Paul Kalanithin When breath becomes air. Kirja on ilmestynyt myös suomeksi nimellä Henkäys on ilmaa vain, mutta suomenkielinen versio oli sovelluksessa vain e-kirjana. Kalanithi oli 36-vuotias ja juuri valmistumassa neurokirurgiksi, kun hän kuulee sairastavansa parantumatonta keuhkosyöpää.

Kalanithi on tähdännyt vuosikaudet neurokirurgiksi ja jaksanut rankat erikoistumisvuodet siinä toivossa, että erikoistumisen jälkeen helpottaa. Hän ei jossittele alavalinnallaan, mutta kirja heijastaa kuitenkin pohdintaa siitä, mikä merkitys erikoistumisella oli, kun uraa erikoislääkärinä ei käytännössä tulekaan. Toivottavasti Kalanithi itse oli tyytyväinen valintoihinsa, hän ehti toki varmasti auttaa monia potilaita erikoistumisen aikana. Ehkä hän kuitenkin lykkäsi turhaan joitakin omia haaveitaan odottaessaan tulevaisuutta, jota ei tullutkaan.
Kalanithi opiskeli ensin kirjallisuutta, mutta hänen päätymisensä lääketieteelliseen kuvataan kirjassa melko tarkasti. Myös opiskeluajoista kerrotaan. Loppuosa kirjaa keskittyy sairauden etenemiseen, erilaisiin hänen kohtaamiinsa lääkäreihin ja hoitoihin. Pohdiskelua olisin kaivannut enemmän, tunnekuvauksissa kirja oli köykäinen. Joka tapauksessa kirja kuitenkin antoi paljon ajattelemisen aihetta.

Itsekin monesti sorrun sitten kun -ajatteluun. Minulle kirja muistuttaa että
1)kannattaa nauttia opiskelusta eikä vain odottaa valmistumista, ja
2) ei kannata tähdätä maratonille, jos ei nauti harjoittelusta. (Toivon että joskus vielä nauttisin maratonille harjoittelusta ;)

Niin kliseistä kuin se onkin, Kalanithin tarina osoittaa konkreettisesti, että tärkeintä on matka, ei päämäärä. 

10X Finland -podcastit

Tänä vuonna on ehkä elämäni viimeinen "hanttihommakesä". Jaan nimittäin sanomalehtiä varhaisjakelussa eli lähinnä Hesaria. Työtä teen öisin noin klo 1.30-6, hiukan riippuen siitä onko arki vai viikonloppu. Keväällä kauhistelin ajatusta mutta tällä viikolla huomasin jo ajattelevani että eihän tämä nyt niin kamalaa ole. Työssä on paljon hyvää: saan liikuntaa ja näen upeita auringonnousuja. Yksi suuri viihtyvyyttä lisäävä tekijä on kuitenkin se, että jakaminen ei juurikaan vaadi aivokapasiteettia ja voin kuunnella kännykältäni kaikenlaista.

Aloitin 10x Finlandin podasteista. Päädyin 10xFinlandin sivuille jonkun linkattua Facebookissa keskustelun numero 4 Jari Ehrnroothin kanssa. "10X Finland on podcast-keskustelujen sarja, joissa etsitään oikeita kysymyksiä, oikeita vastauksia ja käytännön keinoja onnistua ja voida hyvin hypermuutoksen keskellä." Isäntänä keskusteluissa toimii Jaakko Tapaninen. Podcasteja on tällä hetkellä sivustolla 19 ja kuuntelujeni perusteella ne kestävät tunnista kahteen tuntiin. Olen kuunnellut jaksot 4, 12, 13, 14, 15 ja 18. Seuraavassa lyhyet kommentit jaksoihin suunnilleen omassa mieltymysjärjestyksessäni.

Itse pidin eniten jaksosta 14: Kuinka trauma käännetään kasvuksi. Keskustelemassa on Emilia Lahti, joka tekee väitöskirjaa sisusta ja aikoo juosta 2400 kilometriä Uuden Seelannin halki herättääkseen keskustelua lähisuhdeväkivallasta. Lahti on kokenut paljon, mutta kuulosti ihanan lempeältä ihmiseltä. Vaikka juuri lähisuhdeväkivalta ei ole toivottavasti kovin monelle arkipäivää tai henkilökohtainen trauma, tästä podcastista voi saada kasvun avaimia myös moniin muihin arkisiin tai vähemmän arkisiin haastaviin tilanteisiin.

Jaksossa 13 triatlonisti Kaisa Lehtonen puhuu "tekniikoista ja otteista, joilla pusketaan toivottomuuden hetkien läpi ja joilla selätetään odottamattomat vaikeudet". En ole huippu-urheilija, kaukana siitä. Podcastista voi ehkä saada ideoita urheiluun, mutta itse kuuntelin sitä todella esittelytekstien mukaisesti pohdintana vaikeuksien ja rankkojen hetkien voittamisesta.

Edelliset ovat siis podcasteja, jotka saavat pohtimaan hyvää elämää henkilökohtaisesta näkökulmasta. Sen sijaan #4: "Miksi itsekuri on avain vapauteen" saa pohtimaan hyvää elämää yhteiskunnan näkökulmasta. Keskustelemassa on filosofi, kirjailija ja hyvinvointiyhteiskunnan kyseenalaistaja Jari Ehrnrooth. Ehrnroothin ajatukset paremmasta yhteiskunnasta ovat kiinnostavia.

Lisäksi kuuntelin keskustelut #18 taiteilija Jani Leinosen kanssa, #15 terveysteknologian startup-yrittäjä Petteri Lahtelan sekä #12 historiantutkijapariskunta Liisa Suvikummun ja Tuomas Heikkilän kanssa. Jani Leinosen haastattelu oli hyvä, Petteri Lahtelan haastattelu oli aluksi mielenkiintoinen, mutta lopulta liian pitkä. Suvikummun ja Heikkilän haastattelu oli kiinnostava, mutta ei erityisen mieleenpainuva.

Lopuista jaksoista moni käsittelee erilaisia yrittäjätarinoita ja niistä en ole niin kiinnostunut. Pari kiinnostavaa keskustelua on kyllä jäljellä, kuten #6 vastaanottokeskustoiminnasta (Pekka Sinisalo ja Björn Paasonen) sekä #2 hyvästä unesta (Leeni Peltonen).

Näiden podcastien jälkeen olen siirtynyt kuuntelemaan äänikirjoja ja niistä myöhemmin lisää.
http://www.10xfinland.fi