Aurinko pilkottaa puiden takaa.On vihreys ja päivän lämmön rippeet.
Samalla talot, autot, tiet.
On pulujen kujerrus ja hiekan rapina.
Samlla asvaltin suhina ja liikennevalon painostava tikitys.
Kuka päättää, mikä on kaunista?
Inhimillisyys on, luonnollisuus on,
ja elämä ja sen merkit. Ne minä valitsen nyt.
Sinä saat valita toisin, niin minäkin huomenna tekisin.
Lintujen laulu soi lehdossa,ei mitään meiltä puutu
ja suuri siunaus on varattu minulle.
Silmät kiinni ja olen pian jossain muualla,
lähempänä ikuista kevättä.
Siipiä ylläni, täällä näkyvissä, muulloin näkymättömissä.
Täällä tunnen ne itsessäni, jossain muualla meinaan ne unohtaa. Kaikesta, oi Herra sulle, kannan ikikiitoksen.
Kyyhky lasi-ikkunassa, ulkona ajallinen aurinko.Alttaritaulussa ikuisen auringon loiste.
Enkelitkin haavoittuvat, niin myös ihmiset, Jumalan kuvat.
Haavoittuvat, haavoittavat.
Siunattuja ikuinen valo lohduttaa, armon veri puhdistaa.
Ulkona perjantai-ilta ja toiset kuninkaat.
Niin lähellä, vain muutaman hetken, metrin, ajatuksen päässä.
Nöyrä pyyntö nousee: pidä minun sydämeni valmiina, minä tahdon veisata ja soittaa.
Täällä vajavaisesti, kerran kauniimmin.
