Muutos

Sinne se meni se kesä Saksassa. Huomenna palaan takaisin Suomeen. Suomessa on paljon hyvää. Saksassa myös. En oikein tiedä, kummassa olisin mieluummin. Mutta muutos kai se on mikä pelottaa. Vaikka palaan toisaalta tuttuun ja turvalliseen kotiin, en tiedä miltä siellä tuntuu. Hoitolapsia tulee ikävä. Varsinkin pienempää, 2-vuotiasta, hän on jo kiintynyt minuun.
Mutta eihän muutosta tarvitsisi pelätä. Elämä menee eteenpäin, ja suuriin ja pienempiin muutoksiin on totuttava. Eikä ikävääkään voi koko elämää välttää. Oli tämä minun paikkani tämän kesän, mutta ensi viikolla paikkani on jo muualla. Ja kahden vuoden päästä taas. Tai jopa aiemmin.
Elämä jatkuu kultaseni. Das Leben geht weiter, mein Schatz.

Maailman laulu

Niinpä niin. Ei sitä tainnut tulla mitään blogia pidettyä. Alkukesästä minulla ei ollut mahdollisuutta netinkäyttöön kovin usein, niin ei tullut ensimmäiseksi tänne tultua. Nyt on vaikka päivittäin, mutta saa nähdä innostaako enää...

Äitienpäivänä alkaa kevät

Äitienpäivä on usein lämmin. Muistan kyllä yhden äitienpäivän, kun oli myrsky ja lipputankomme kaatui. Siitä on jo 10 vuotta. Yleinen mielikuva äitienpäivästä on minulle kyllä tosi aurinkoinen ja keväinen, vaikka enpä tiedä voiko muka aina sattua kaunis sää. Viime postauksessa puhuin koivun lehtien aluista, nyt ne ovat jo lähes ..öö.. voiko sanoa kokonaiset. Isot ne kuitenkin on.
Jääkiekon mm-kisat on ihan mielenkiintoiset, mutta pelit tulevat hiukan liian myöhään. Nojoo, ensi viikolla taitaa tulla vielä pahemmin, joskus kahdelta yöllä. Saa nähdä kuinka pitkään jaksan tänä yönä sinnitellä.

Mayday, mayday = Vapunpäivä, vapunpäivä!

Äsken paistoi ihanasti aurinko, ja olinkin jo vähän ulkona, mutta nyt taivas onkin äkkiä peittynyt pilviverhoon. Tosiaankin peittynyt, saapas nähdä, näyttäytyykö aurinko enää tänään. Tänään katsoin pitkästä aikaa kunnolla koivuja, ja todellakin, niissähän on jo lehden alut!


Asioita, joita maalaisin, jos olisin taidemaalari
-vanhoja taloja
-ruohottuneita kärrypolkuja
-sateenkaaria
-lentokoneita ja värikkäitä kuumailmapalloja
-purjelautailijoita
-saappaita tienpientareilla
-polkupyöriä

Ilo ilman Illodinia on teeskentelyä?

Joo taidan olla vähän säälittävä tapaus, kun istun kotikoneella vappuaattoiltana. Mutta enpä tiedä, ehkä minä pärjään. Juomaan ei ole minkäänlaista halua, se ei minua kiinnosta, mutta ehkä aitojen ystävien seura voisi olla ihan kiva. En tiedä mitä ystäväni nyt tekevät, joku on ulkomailla ja joku ehkä kotona... Onneksi en kyllä ole ihan vain kotona ollut, vaan katsomassa ja auttamassa veljen uudella asunnolla. Viime yönä meni vähän myöhään arki-illaksi, koska meillä oli vieraita, joten nyt ei ole tarvetta valvoa, vaan olen jo melko töttöröö.

Kuten esittelyssänikin lukee, pidän listoista, siispä tässä yksi:
Vaikuttavia lukukokemuksia
1)A.Dumas: Monte Criston kreivi ja Kolme Muskettisoturia tosi hyviä
2)W.Golding: Kärpästen herra melko erikoinen lukukokemus, aika hyvä kirja
3)T.Strasser: Serkkupoika luin tämän kaverini kanssa vuorotellen ääneen, myös jotain muuta kuin aivan tavallinen, tosi hyvä
4)A.Christie: vaikka mainittuina Kymmenen pientä neekeripoikaa ja Idän pikajunan arvoitus Christie osaa, vaikka joskus turhan samankaltaisia, nämä kaksi ovat varmaan hänen tunnetuimmat teoksensa
5)P.Pullman: Universumien tomu -trilogia: Kultainen kompassi, Salaperäinen veitsi ja Maaginen kaukoputki oikeastaan en sanoisi niitä fantasiana ajatuksiin vaikuttaviksi, mutta hyviä ne olivat

Ei erityisen vaikuttavia, mutta muuten mainittavia:
6)A.Polva: koomisromanttiset aikuisten kirjat, esim. Vihellä minulle Viki! Ei todellakaan mitään syvällisiä, mutta hyvää kesälukemista
7)S.Kinsella: Himoshoppaajat yhtälailla kevyttä kesälukemista. Kun Polvan kirjat ovat vanhaa suomalaista maalaisromantiikkaa, Himoshoppaajat ovat nykyajan Amerikkaa ja Britanniaa
kuva

Arkipäivän aherrus

Aherrusta todellakin. Tuntuu, että olen istunut koko illan tietokoneen ääressä. Kellosta laskettuna hiukan vajaat kolme tuntia, mikä on minulle todella paljon. Kun menin sähköpostiini ensimmäisenä, yllätyin aivan: 2 uutta viestiä. Molemmat olivat Saksan perheeltäni, jolle olen menossa aupairiksi. Perheen isältä tullut oli virallisempi: lentoliput on varattu ja sain tulostaa paperin, jolla minun pitäisi päästä koneeseen. Menen kyllä vielä varmistamaan, että pelkkä se riittää. Toinen viesti oli perheen äidiltä. Hän kertoi perheen viime viikosta antaakseen minulle jonkinlaisen kuvan heidän arkitouhuilustaan. Tuntui, että he ovat kovin ehtiviä, heillä käy paljon vieraita ja naapureita. Mutta enköhän minä pärjää. Olemme kirjoitelleet perheen kanssa englanniksi, nyt perheen äiti oli laittanut viestin loppuun ehdotuksen, että kirjoittaisi seuraavan viestin saksaksi. Otin sitten haasteen vastaan ja ehätin askeleen edelle vastaamalla saksaksi. Heitä saattaa hiukan naurattaa, jos kieleni on aivan kaameaa, mutta mitäs pienistä.

Nyt koitan sitten saada saksaa yhä sujuvammaksi. Englantini on melko sujuva, koska sitä näkee ja kuulee niin paljon, eli täytyy yrittää käyttää kaikki saksan harjoittelumahdollisuudet hyväksi. Esim. herttainen Strawberry Kittenin blogi on hyvä harjoittelupaikka, jossa viereisistä englanninkielisistä voi tarkastaa pahiten häiritsemään jäävät sanat. Kun joku kerta etsin hyvää saksankielistä blogia, jota lukea, löysin kyllä muutamia, mutta joissakin ei selvästi välitetty kieliopista, mikä karkotti minut harjoittelutarkoitukseni vuoksi, mutta ainakin minusta tuntuu että Strawberry Kitten kirjoittaa "kirjakieltä".
kuvassa Stuttgartia

Sunnuntai

Tänään olisi tehtävänä aika paljon kouluhommia. Toisaalta ihan hyvä, että tuo aurinko on pienen pilviharson takana, niin malttaa paremmin olla sisällä koneen ääressä. Tuntuu, että tehtävää on liikaa, mutta ehkä pienellä organisoinnilla saan tänään tehtyä ne, mitkä ovat ihan välttämättä huomiseksi, ja huomenna voin jatkaa niitä, missä on hiukan enemmän aikaa. Päivän ulkoilukin on jo tehty, kävin pyöräillen parilla kirpputorilla. Ostin mekon, mutta en ole vielä oikein varma kuinka paljon pidän siitä.
En vielä oikein tiedä, mitä ajatella tästä blogin pitämisestä. Jos tämä on tällaista oman elämän kertomista, en kyllä odota, että tätä luettaisiin. Jos saan kehitettyä hyviä aiheita, myös jokunen lukija olisi kiva. Aina koneella käydessäni tsekkaan muutaman muotiblogin, se on ollut tapana jo noin puoli vuotta. Kun nyt olen lähdössä Saksaan aupairiksi, ajattelin kokeilla saisiko siitä blogia aikaan. Lähden kesäkuun alussa, mutta ajattelin kirjoittaa siihen asti valmisteluista ja arkielämästä.

Kevätsää ja poutapilvet

Tänään olen ollut mahdollisimman paljon ulkona. Ihana tuo kevät. Monet tutut ovat lähdössä ihan lähiaikoina ulkomaille. Yleensä kuuntelen hiukan kateellisena muiden juttuja, mutta nyt minullakin on jotain, mitä odottaa: lähden kesäksi aupairiksi Saksaan. Finnmatkojen mainoslause on ollut ja on ehkä vieläkin "Sitä jaksaa paremmin kun on mitä odottaa." Tai jotain sen tapaista. Oikeastaan se on hyvin sanottu. Minun elämäni on melko kuivakkaa, ja välillä olen ihan pohtinut sitä, ettei minulla ole ollut mitään mitä odottaa, mutta nyt onneksi on. Viime kesänä en saanut kesätyötä, niin loma tuntui pitkältä ja tylsältä, enkä oikein osannut arvostaa sitä. Ehkä ensi kesänä arvostan taas enemmän Suomen kesää, kun olen yhden kesän pois kokonaan.

Harjoittelua

Tää on nyt hupaisaa kokeilua. Blogin kirjottaminen ite on hiukka erilaista ku pelkkä seuraaminen, vaikka tuntuu et oon iha hyvi perillä blogimaailmasta. Mut jännä nähä.