Minuuttirunoja

Aurinko pilkottaa puiden takaa.
On vihreys ja päivän lämmön rippeet.
Samalla talot, autot, tiet.
On pulujen kujerrus ja hiekan rapina.
Samlla asvaltin suhina ja liikennevalon painostava tikitys.
Kuka päättää, mikä on kaunista?
Inhimillisyys on, luonnollisuus on,
ja elämä ja sen merkit. Ne minä valitsen nyt.
Sinä saat valita toisin, niin minäkin huomenna tekisin.








Lintujen laulu soi lehdossa,
ei mitään meiltä puutu
ja suuri siunaus on varattu minulle.
Silmät kiinni ja olen pian jossain muualla,
lähempänä ikuista kevättä.




Siipiä ylläni, täällä näkyvissä, muulloin näkymättömissä.
Täällä tunnen ne itsessäni, jossain muualla meinaan ne unohtaa. Kaikesta, oi Herra sulle, kannan ikikiitoksen.






Kyyhky lasi-ikkunassa, ulkona ajallinen aurinko.
Alttaritaulussa ikuisen auringon loiste.

Enkelitkin haavoittuvat, niin myös ihmiset, Jumalan kuvat.
Haavoittuvat, haavoittavat.
Siunattuja ikuinen valo lohduttaa, armon veri puhdistaa.


Ulkona perjantai-ilta ja toiset kuninkaat.
Niin lähellä, vain muutaman hetken, metrin, ajatuksen päässä.
Nöyrä pyyntö nousee: pidä minun sydämeni valmiina, minä tahdon veisata ja soittaa.
Täällä vajavaisesti, kerran kauniimmin.

Kevätonni

Onni on opiskelutoverit, joiden kanssa jutella ja opiskella opinahjon pihalla aurinkoisena päivänä.
Onni on toimivat jalat ja toimiva pyörä, joiden avulla pyöräillä töihin.
Onni on itsenäinen opiskelupäivä/vapaapäivä kahden pitkän päivän jälkeen. Onni on, että uskalsin sanoa ei, kun sillekin päivälle tarjottiin töitä.
Onni on uusi koti, jota en ole vielä nähnyt.
Onni on piirtää paintilla. Aioin liittää kuvan tähän, mutta se oli niin haalea, ettei näyttänyt miltään. Parempi onni ensi kerralla.

Viikon päästä on tentti. Sitä ennen on vielä hiukan opetusta huomenna ja perjantaina. Lauantaina menen vanhan ystävän häihin.
On ollut paljon keväitä, jotka ovat menneet vaikeissa tunnelmissa. Nyt tiedän, että aurinko pysyy, vaikka se välillä menisi pilven taakse. Ja se on iso asia.

Gradutilanne

Meinasin kirjoittaa että graduprojekti ei ole juurikaan edennyt. Koska olen kirjoittanut viimeksi useampi viikko sitten, ilmaisu olisi kuitenkin hiukan virheellinen. Viime viikon keskiviikkona kävin Helsingissä graduseminaarissa. Sinne valmistelin reilun sivun mittaisen aihe-esittelyn eli gradusuunnitelman. Luin yhden artikkelin melko hyvin ja lisäksi tutkin joitakin menetelmiä. Aiheeni yhdistää molempia alojani. Gradu on uuden alan päälle vähän kuin harrastus. Viime viikon jälkeen en ole työstänyt graduani. Minun täytyy esittää ensimmäinen seminaariesitelmä huhtikuun alussa. En tiedä onko siihen pitkä aika. Usein ensimmäinen seminaariesitelmä on lähinnä kirjallisuuskatsaus. Se kuulostaa helpolta, mutta lienee yllättävän aikaa vievää.

Viisi vuotta

Viisi vuotta taukoa on pitkä aika. Olen tehnyt paljon, muuttunut paljon. Luin eilen vanhoja tekstejäni ja tunnistin kyllä itseni. Poistin vuoden 2011 tekstit, koska ne olivat liian surullisia. Vanhojen tekstien puhekielisyys tuntuu huvittavalta, mutta olkoon. Minun täytyy hiukan hauduttaa sitä, millainen Minka haluan blogissa olla. Viisi vuotta sitten olin ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelija. Nyt olen taas fuksi, uudella alalla. Samaan aikaan yritän tehdä vanhan tutkintoni loppuun. Saapa nähdä miten graduprojekti etenee.