tiistai 6. huhtikuuta 2010

On siis kevät

Juna toi minut eilen kotiin pääsiäisen vietosta. Lähtöpaikassa oli melko harmaata, mutta kotiseudulla paistoi aurinko, kun astuin junasta. Ilma oli selvästi keväinen ja tiet olivat melko kuivia. Kotona ei ollut ketään ja vaa´an säikyttämänä päätin aloittaa pyöräilykauden. Renkaat olivat niin tyhjät, että palasin pian kotiin ja vaihdoin juoksutamineisiin. (Pumppaaminen ei ollut tällä kertaa vaihtoehto.)Päivän syvällisyys:
Kun jotain puuttuu, luulee olevansa tyytyväinen vähään. Kun saa vähän, haluaisikin aina enemmän.

Kun minulla ei ollut kavereita, ajattelin että olisipa edes muutama.
Kun hain kesätyötä, ajattelin, että mikä tahansa käy. Hain siivoamaan ja jopa tehtaille ja varastoille, vaikka haluaisin sosiaalisen työn eli vaikka asiakaspalvelua. Olin erittäin tyytyväinen jäätelönmyyntiin työnä. Mutta nyt olen alkanut ajatella liikaa rahaa, vaikka se ei ollut tärkein työnteon motiivi. Kuuden ja puolen euron tuntipalkka alkaa tuntua melkoisen surkealta. No onneksi tulee lisät illoilta ja sunnuntailta.

Ei kommentteja: